Kirjoitus on julkaistu alunperin Unlimited Design Marketin blogissa vuonna 2022
Erin Clark on ehdottomasti yksi lemppareistani. Löysin hänet internetin ihmeellisestä maailmasta muutama vuosi sitten – ja olen ihaillut häntä siitä lähtien. Hän on seksi-ikoni, kirjoittaja ja esiintyvä taiteilija, jonka lajeihin kuuluvat tankotanssi ja ilma-akrobatia silkeillä ja köydellä. Sain istahtaa alas ja jutella Erinin kanssa hänen tyylistään ja siitä, mitä tyyli merkitsee hänelle.
Aloitan kysymällä Eriniltä, miten hän itse kuvailisi itseään. Hän on niin monessa mukana – kirjoittaa, esiintyy jne. – haluaisin tietää, miten hän esittelisi ”Erin Clarkin”.
“Todennäköisesti en esittelisi”, Erin nauraa.
Pienen patistelun jälkeen saan hänet lopulta myöntämään, että juuri esiintyminen on tällä hetkellä mielessä eniten. Erin on nimittäin juuri parhaillaan luomassa uutta esitystä. Ja onnistun saamaan sen kuvauksenkin:
“Ehkä sanoisin olevani vastustamattoman filosofinen”, hän hymyilee.
Kuulostaa hyvältä! Mutta pyysin Eriniltä haastattelua kysyäkseni häneltä tyylistä, joten mennäänpä asiaan.
“Tyylini ei mielestäni ole kovin johdonmukainen”, Erin kertoo.
Arjessa käytännölliset vaatteet ja esiintymisasut sekoittuvat toisiinsa, kun joistain esityksiä varten hankituista asuista tuleekin ”tavallisia” vaatteita. Tyyli ja ulkoasu ovat hänelle selvästi tärkeitä – jutellessamme näen videopuhelussa, miten hänen takanaan roikkuu tangollinen upeita, värikkäitä vaatteita. Mutta Erin ei vaikuta pukeutuvan muita kuin itseään varten. Hän valitsee päivän asunsa mielialan mukaan – ja sen, mitä kaikkea kunakin päivänä pitää saada tehtyä.
“En juurikaan välitä – voin hyvin mennä vaikka yöpuvussa kauppaan”, Erin toteaa. “Minut huomataan joka tapauksessa.”
Erin kertoo tyylinsä käyvän läpi erilaisia vaiheita. Nyt pandemian aikana, hän on hurahtanut mukaviin, yhteensopiviin oloasuihin ja neutraaleihin sävyihin. Kun kuvauskeikkoja on ollut vähemmän, on ollut vähemmän tarvetta ostaa ”kameraystävällisiä” vaatteita. On siis ollut enemmän mahdollisuuksia keskittyä käytännöllisempiin vaatteisiin ja sellaisiin, jotka nimenomaan tuntuvat hyvältä.
“Yleisesti ottaen, pidän eniten tiukemmista ja paljastavammista vaatteista”, Erin kertoo. “Vitsailen usein, että tunnen oloni sitä hienommaksi, mitä enemmän nännini näkyvät”, hän nauraa.
Vammaisuuden ja tyylin yhdistäminen ei vaikuta Erinistä olevan kovin ihmeellistä.
“Teemme kaikki valintoja ja joudumme huomioimaan elämäntyylimme”, hän selittää. “Olen itse oma mittapuuni tyylin suhteen”, Erin jatkaa. “Rakastan tehdä kokeiluja.”
Erin näkee pyörätuolin enemmän käytännön huomioitavana asiana kuin minään muuna – pyörätuolissa täytyy huomioida, näyttääkö vaate hyvältä istuessa, pääseekö vaatteessa liikkumaan tarpeeksi, voiko mikään jäädä pinnojen väliin, jne. Ja hän pitää ehdottomasti enemmän itsensä kuin tuolinsa stailaamisesta.
“Otan mieluummin vastaan kehuja asustani”, hän hymyilee.
Esitykset ovatkin sitten toinen juttu. Erin on yhdessä esityksessään mm. kullannut pyörätuolinsa.
Keskustelemme Erinin kanssa lyhyesti myös apuvälineiden ulkonäöstä yleensä ja siitä, miten hyvältä ne näyttävät – tai eivät näytä.
“Erityisesti, jos väline on valtion rahoittama, se ei yleensä ole kovin kaunis”, Erin huomauttaa.
Raha onkin merkittävässä asemassa, kun puhutaan vammaisuudesta ja muodista – ja tyylistä yleisemminkin.
“Vammaisena kaikki vie enemmän aikaa ja maksaa enemmän”, Erin toteaa. “Jos haluan tuntea oloni mukavaksi, se yleensä vaatii enemmän rahaa”.
Siksi olisikin tärkeää nähdä yhä enemmän vammat ja apuvälineet huomioivaa muotia, joka ei maksaisi liikaa – ei vain muutamia kokeiluita kalliilta brändeiltä. Jos se on kallista, se on useimpien ulottumattomissa.
Kysyn Eriniltä myös hänen lempi-brändeistään. Erin ei tunnusta suosivansa mitään tiettyä merkkiä, mutta kertoo rakastavansa shoppailua erityisesti Espanjassa ja Ranskassa. Kun koko shoppailukokemuksen muuttaa luksushetkeksi, ostettu vaate nostaa mukavan muiston mieleen joka käyttökerralla, vielä vuosienkin päästä.
“Muodostan hyvin vahvoja tunnesiteitä vaatteisiini.”
Mitä enemmän puhun Erinin kanssa, sitä enemmän minusta tuntuu hänen mottonsa olevan ”tee sitä, mikä tuntuu hyvältä”. Se on myös hänen tyylivinkkinsä kaikille muille. Hän kertoo lukeneensa joskus, että pyörätuolia käyttävien naisten pitäisi “vastustaa” kiusausta käyttää minihameita. Mutta Erinin neuvo on täysin päinvastainen: “Älä vältä seksikkyyttä!”