"Kyllä sinullakin pitäisi olla Disability Pride -kamaa kaupassasi", luki viestissä, jonka olin saanut vastauksena uutiskirjeeseen. ”Pitäisikö?”, mietin. Ja sitten, pieni ääni synkkänä takaraivossa.. Mitä itse asiassa on Disability Pride?
Sähköpostikeskusteluissa on se hyvä, ettei vastapuoli heti huomaa tietämättömyyttäni. Minulla on aikaa tutkia asiaa. Minäpä siis googletin… ja internetin ihmeellinen maailma tarjoili 😊
Disability Pride -lipun symboliikkaa
Disability Priden perusajatuksena on se, ettei vammaisuudessa ole mitään hävettävää – se on identiteetti siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kuten millä tahansa itseään kunnioittavalla Pridella, myös vammaisten Pridella on oma lippunsa 💚
Ann Magillin suunnitteleman lipun väreissä ja elementeissä on vahvaa symboliikkaa. Tummalla taustalla kunnioitetaan esimerkiksi huolimattomuuden, itsemurhan tai väkivallan takia kuolleiden vammaisten muistoa. Se edustaa myös protestia ableismia ja vammaisyhteisön huonoa kohtelua vastaan.
Lippua halkovat väriraidat, joista jokainen edustaa erityyppisiä vammoja: vihreä edustaa aistivammoja, sininen psyykkisiä vammoja. Valkoinen (tai vaaleanharmaa) raita edustaa kaikkia niitä, joiden vammat eivät näy ulospäin, sekä diagnosoimattomia vammoja. Keltainen (tai oikeastaan kultainen) raita kuvaa neuropsykiatrisia oireita, kun taas punainen fyysisiä vammoja.
Raidat kulkevat viistosti ylävasemmalta alas oikealle, symboloiden niin pimeyden halki leikkaavaa valoa kuin sitä päättäväisyyttä, jota vammaiselta (liian) usein vaaditaan, saadakseen läpäistyä yhteiskunnan hänen tielleen asettamia ennakkoluuloja ja muita esteitä. Magillin mukaan vino asettelu on myös vastakohta pystysuorille seinille ja vaakasuorille katoille, jotka pitävät vammaiset ihmiset eristyksissä.
Aika vaikuttavaa!
Tuumasta toimeen ja kisaa pystyyn
Minä innostun vähemmästäkin. Se, ettei vammaisuudessa ole mitään hävettävää on yksi niistä perusajatuksista, joiden päälle koko KADE. on rakennettu! Tottakai olin siis mukana.
Heinäkuu on vuosittain virallinen Disability Pride -kuukausi, mutta Suomessa vietetään juhlallisuuksia tiettävästi ensimmäistä kertaa tänä vuonna – Tampereella 1.6. Minulla oli siis kiire.
Maailmalla olevaa tuotevalikoimaa selaillessani tajusin, miten haluan tuotteideni erottuvan joukosta – niiden sloganien täytyy olla suomenkielisiä. Mutta mitä minä, vammaton, voin sanoa, joka ei kuulostaisi päälleliimatulta? Siksi käännyinkin omien seuraajieni ja seuraamieni suomalaisten vaikuttajien puoleen. Voit uskoa, että Instan yv:t lauloivat yhden illan, kun kutsuin kiinnostavia somettajia osallistumaan slogan-ehdotuksellaan kisaan mukaan. Ja niin moni vastasi kutsuuni!
Sopiva niin vammaisille kuin liittolaisillekin
Loppusuoralle valikoitui seitsemän erilaista slogania, joista yleisö sai äänestää suosikkiaan.
Ylivoimaiseksi voittajaksi (pika-)kisassa nousi @_vammaista_arkea hienolla ajatuksellaan: Vammainen = Kuka tahansa, koska tahansa. Ihan missä tahansa.
Hän itse kertoi:
Sloganissa yritin miettiä sekä vammaisille että liittolaisille lausetta, joka kuvaisi vammaisuuden laajaa kirjoa, sekä sitä, että se voi koskettaa ketä tahansa, milloin tahansa. Halusin herättää erityisesti liittolaiset ajattelemaan vammaisuutta ja esteettömyyttä kaikkien yhteisenä asiana. Lisäksi tärkeä näkökulma, jonka halusin nostaa esiin, on se, että vammaisia on kaikkialla, eikä vammaisuutta aina voi nähdä ulkopuolelta. Me ollaan täällä. Me ollaan olemassa, ihan kaikkialla.
Ei tuohon ole mitään lisättävää 🤩. Paidoista ja kasseista tuli graafikko Satu Dolkin kuvituksella ai-van ihania ja olen valmis juhlintaan 😍🥳.
Minä olen lauantaina Tampereella. Jos sinäkin olet, pistä sähköpostia, yv:tä – tai tule nyt edes moikkaamaan paikan päällä – haluan tavata sinut!