On pimeä Kalifornian yö joskus 60-70-lukujen vaihteessa. Joukko hiihtomaskeihin pukeutuneita miehiä kulkee Berkeleyn yliopistokaupungin katuja. Osa pyörätuoleissa, osa kävellen. Osa heiluttelee moukareita kädessään, osa kantaa säkkejä. Joukko pysähtyy kadunkulmaan. Kun sopiva paikka löytyy, moukari kohoaa - ja iskeytyy voimalla katukivetykseen. Aamulla kaupunki herää normaalisti ja lähtee töihin, kouluun ja muihin rientoihin - ja huomaa muutokset kadunkulmissa: jalkakäytävien reunakivetykset on murskattu mataliksi ja asfaltoitu tasaisiksi.
Taisteltu myönnytys toimiikin kaikille
Vaikka ensimmäiset katukivetysten reunat madallettiin USA:ssa jo 1945 toisessa maailmansodassa vammautuneiden veteraanien aktivismin ansiosta, 70-luvun opiskelija-aktivistit saivat "arkipäiväistettyä" madallukset osaksi kaupunkisuunnittelua. Nykyään niitä kukaan tuskin edes ihmettelee.
Reunakivetyksen madallukset eivät kuitenkaan suinkaan palvele vain pyörätuolilla liikkuvia! Jokainen vauvansa kanssa kävelyllä vaunutteleva äiti tai isä, jokainen pyöräilevä tai sähköpotkulaudalla huristeleva teini, jokainen matkalaukkua hiki päässä vetävä työmatkalainen.. Jokaisen heistä elämä on helpompaa - ja turvallisempaa - kun tiet voi ylittää ilman kynnyksiä.
Yhden käden käytettävyydellä marginaalista yleisön suosikiksi
Ja näinhän se menee. Tekstiviestit, automaattiovet, saavutettavuus verkkopalveluissa, ääniavusteiset teknologiat.. Maailma on täynnä esimerkkejä innovaatioista, jotka on alunperin suunniteltu jollekin erityisryhmälle, mutta saavuttaneet paitsi suuren yleisön suosion, hyödyttäneet suuria joukkoja erilaisia ihmisiä.
Ihmiset kaipaavat helppoa ja mukavaa. Sitä, ettei tarvitsisi pinnistellä ja ponnistella, vaan elo olisi vaivatonta. Siksi erilaiset toimintarajoitteet toimivat oivana happotestinä tuotteille, palveluille, teknologioille - mille vain. Jos sitä ei voi käyttää yhdellä kädellä, täytyy jatkaa suunnitelmien hieromista.
Silti vammaisuutta ja vammaisille suunnittelemista tunnutaan lähtökohtaisesti pitävän marginaali-asiana. Niin rajatun ryhmän juttuna, ettei siihen panostaminen maksa vaivaa. Suunnittelijoiden ja tuotekehittäjien olisi hyvä muistaa, että innovaatio asuu rajoitteissa ja meillä on kokonainen ihmisryhmä, jonka kanssa niitä timantteja louhia ja hioa.
Mitä mieltä olet? Jätä kommentti ja kerro, mikä olisi tuote tai teknologia, jota kaipaisit laajempaan käyttöön?