Kapina apuvälineosastolla

Ajattelin, että nyt voisi blogissa olla oikein kunnon brändimanifestin paikka. Tiedätkö sellaisen, jossa kerrotaan, miksi KADE. on olemassa, mitä arvoja se edustaa, mihin uskon ja mitä haluan muuttaa. Olen maanantaista asti yrittänyt istua alas kirjoittamaan, mutta ei siitä tullut mitään. Kaikki kuulosti enemmän tai vähemmän siltä kuin olisin perustamassa kulttia tai johtamassa jotakin kuntavaalikampanjaa - epäaidolta ja ympäripyöreältä.

Lakkaan siis yrittämästä pukea ylätason ajatuksia sanoiksi, eikä tästä tullutkaan kauniisti muotoiltu “missiomme on voimaannuttaa” -julistus.

Tämä on kapinamanifesti. Koska se, miten apuvälineitä, erityistarpeita ja vammaisuutta kohdellaan, on ihan käsittämätöntä.

Esimerkki 1: Arial-fontti ja harmaa mössö

Istun bussissa ja näen taas ne samat mainokset. Yritys, joka myy apuvälineitä, on tehnyt mainoksia, jotka näyttävät siltä kuin joku olisi avannut Microsoft Wordin vuonna 2004 ja alkanut hommiin. Arial-fonttia, vaaleanharmaita rollaattoreita, vaaleanharmaita vaatteita, vaaleanharmaita ihmisiä beigellä taustalla.

Mikä siinä on, että kun kyse on vammaisuudesta tai ikääntymisestä, niin värit häviävät maailmasta ja kauneus unohtuu?

Ihan kuin näkyvyys olisi häpeä - tai vähintään turhaa.
Ihan kuin ylpeys omasta itsestä olisi mautonta.
Ihan kuin muotoilu ja tyylikkyys olisivat jotain, johon on oikeus vasta sitten, kun kaikki raajat toimivat ja ihminen täyttää Pinterest-standardit.

Esimerkki 2: "Kyllä se punainen kelpaa."

Ystävä kertoi, että kun oli muutama vuosi sitten ollut harjoittelussa ortopedisiä jalkineita valmistavassa firmassa, he tekivät teinitytölle mittatilauskenkiä. Ja vaikka tyttö oli kuulemma toivonut mustia, he päättivät tehdä kengistä kirkkaanpunaiset. Siis MITÄ?! Tarina ei kertonut syytä - oliko varastossa vain punaista nahkaa jäljellä, vai tiesikö sedät ja tädit paremmin, mikä olisi tytölle kiva väri.

Ja vaikka juuri valitin kaiken harmaudesta ja kannatan värivalikoimaa, puolustan viimeiseen saakka jokaisen oikeutta saada halutessaan myös mustaa.

Mieti! Olet teini, jonka on käytettävä lääkinnällisiä, erityisvalmisteisia kenkiä, etkä voi siksi vapaasti valita kenkien tyyliä muutenkaan. Etkä sitten näköjään edes väriä. Omille teineilleni oli ja on to-del-la tarkkaa, mitä pistetään päälle ja jalkaan - heille olisi varmaan tullut itku silmään, jos olisi pitänyt pukea kengät, joita ei itse valinnut.

Ihan puistattaa. Jos tämä on alan “normaalia”, niin haluan olla ihan h*lvetin epänormaali.

Esimerkki 3: Hidasta, vaikeaa, kallista

Kun pari vuotta sitten haastattelin Erin Clarkia, hän kiteytti jotenkin täydellisesti:

“Vammaisena kaikki vie enemmän aikaa ja maksaa enemmän.”

Tätä yritän KADElla rikkoa. Parempi ja inklusiivisempi suunnittelu nimittäin oikeasti "nopeuttaa" maailmaa. (Kaikille!) Ja kaikki, mikä on ison porukan juttu, saa myös hinnan alas.

Ennen kuin ollaan siellä, KADE. voi tehdä apuvälineisiin liittyvästä kuluttamisesta sellaista, joka ei tunnu institutionaaliselta ja pakotetulta, vaan omalta, valitulta - ja jopa siistiltä.

KADE. on perustettu siksi, että minua ärsytti

Ärsytti, ettei tyylikkäitä vaihtoehtoja ollut.

Ärsytti, että samaan aikaan muotoilu kukoisti vesipullojen ja leivänpaahtimien maailmassa, mutta apuvälineet näyttävät edelleen sairaalakalusteilta.

Ärsytti, että esteettisyys ja käytännöllisyys esitetään toisensa poissulkevina.

Ja kyllä – ärsytti, että kaikki maksaa niin paljon, mutta ei silti tunnu omalta.

Jos sinulle nykyinen valikoima on ok, eikä pieni, harmaa ja tylsä valikoima haittaa – KADE. ei ehkä ole sinulle. Mutta jos haluat valita apuvälineesi samalla tavalla kuin valitset kengät tai hiustyylin – silloin olet just meidän tyyppiä. 💚

KAPINAAN!